Laivakoirat

30.5.2011 Maanantai




Vanilla ja Gin nautiskelemassa veneen kannella. Kuten melkein jokaisena päivänä. Eilen oli projekti isojen potkaluiden syönti ja tänään oli muutaman mailin juoksulenkki ja tokotreenit. Jos voisin valita, melkein ottaisin tuon koiranelämän. Helppoa, vaivatonta, paljon liikuntaa, ruoka tulee tarjottimella, rapsutuksia päivät pitkät... Ettei meidän Vanilla vaan olisi hemmoteltu? Välillä sitä suorastaan hieman epäilee. Mutta eikai sentään...

Tänään yritettiin hieman hioa meidän seuraamista, joka tuntuu ruostuneen tässä kiireen keskellä, meinaa edistää mokoma. Vasemman käännökset ja peruutukset tosin selkeesti pistää sen paremmalle paikalle. Ja palkkausta täytyy vähän tarkentaa. Aloitettiin naksuttimen opettelukin tässä jokunen aika sitten. Nyt on jo melko kivalla mallilla. Täytyy myöntää, että vaikka paljon olen aina kuullut kehuja naksusta, nyt vasta huomaan miten hyödyllinen vekotin se onkaan. Se pääsi kyllä nopeasti mun "suosittelen"-listalle. Saa koiran tekemään selkeesti nopeammin. Tietty Vanilla nyt on muutenkin tunnettu reflekseistään.. täällä se ei muuta olekaan saanut kuin kommentteja tyyliin "se on varmaan maailman nopein koira" "miten se käänty noin nopeasti, en edes ehtinyt tehdä mitään" "jestas kun se juoksee". Onhan se ihanaa kun on pirteä pieni koira :)

Kasvattajakin lähetteli terveisiä ja sai mut taas kerran pohtimaan tätä pennutusasiaa. Liekö pitäisi sittenkin vielä kerran kuskata Vanilla Suomeen ja takaisin. Olisihan se ihanaa saada ne niin kovasti toivotut pennut Vanillalle. Ja saisin itselleni toisen "maailman parhaan" koiran. Noh, tätä täytyy vielä miettiä. Elämäntilanne ei ehkä ole asialle nyt paras mahdollinen. Ehkäpä mulla on vielä muutamia kuukausia aikaa miettiä tätä asiaa. Kun tulen heinä-elokuussa Suomeen täytyy tunnustella miltä asiat taas koto-Suomessa vaikuttavat. Tällä hetkellä elämä tietty pyörii niin täällä Kalifornian päässä, että vaikea pohtia tätä Suomi-kuviota.

Kesällä sitten pikku-Daadaan kanssa käydään lenkillä ja käydään keskusteluja. Ehkäpä keskustelut vanhan kunnon ystävän kanssa selkeyttää ajatukset :).

Tässä vielä linkki meidän avomeren purjehdusreissusta, joka oli kyllä melko pomppuista menoa. Vanilla tosin melkolailla elementissään, Gin-parka ei ollut ihan samaa mieltä. Onneksi pomputus ei jatkunut kovin pitkään. :)

http://www.youtube.com/watch?v=z-VD30rL2d4

Dani voi paremmin kuin hyvin!!

1.4.2011

Elämä hymyilee! Herrasmies karvakuono voi edelleen hyvin! Itseasiassa LOISTAVASTI! Eläinlääkäri Putro sanoi, ettei paremmin voisi olla. Eli syöpä on pysynyt poissa ja toivotaan, että pysyy vielä pitkään! IHANAAIHANAAIHANAA!! Seuraava kontrollikäynti onkin vasta elokuussa, ja saattaa käydä niin, että pääsen ihan ITSE viemään haukkuni paikalle. Kyllä, elokuussa Suomeen, en malta odottaa! Laittakaa siis kalenteriin merkille, olen tulossa kyläilemään!

Dani kuulumisia vielä sen verran, että poitsu on erittäin pirteä, kuulemma ylienerginen aina välillä. Syö hyvin, liiankin hyvin.. ja sitä pitää muistaa pitää silmällä. Kuulostaa siis meidän Danilta! Ihan omalta itseltään. Onneksi sillä on kaikki hyvin. Taisi käydä niin, ettei se mun matkaan enää lähtisikään :). Hyvä niin!

Tässä pari kuvaa <3 (ja siis ruokaahan sille ei noin paljoa syötetä :) )

Kevättä ilmassa

20. Maaliskuuta 2011

Kylläpäs se aika aina hujahtaa. Tännekin on pitänyt kirjoitella kuulumisia kerran jos toisenkin :). Paljon paljon on tapahtunut ja nyt on vaikea edes päättää mistä aloittaa.

Mutta koska Vanilla on tämän blogin päätähti nykyään, eikä omistaja, niin aloittakaamme siitä. Vanillahan on yrittänyt mulle kertoa, että täytyisi tänne päivittää tekemisiä, jotta Dani pysyisi Suomessa ajantasalla. Ensimmäinen asia, minkä Dani saisi kuulla on varmastikin se, että agility on maailman KIVOIN juttu myös täällä Kaliforniassa. Miten se mamma ei sitä ymmärtänyt jo aikasemmin, yrittänyt viedä neitiä purjehtimaan ja ties mitä ihmetyksiä, mutta kyllä se on se agility mikä pelastaa pienen koiran päivän. Eli agilityharjoitukset on taas kovasti käynnissä. Löysin Davisista oikein pätevän immeisen ohjastamaan meidän touhuja ja saadaan myös harjoitella kentällä itseksemme koska vain. Vanilla onkin jo tässä reilun kuukauden aikana päässyt taas jyvälle kaikesta ja edistynyt huimasti muun muassa keppien itsenäisessä suorittamisessa ja takaaleikkauksissa. Ehkäpä me kuitenkin sen kanssa joku päivä vielä startataan kisoissakin. Kunhan nyt tästä saadaan hommat taas pyörimään.

Paimenessakin on käyty. Lampaita lainasi tuon miehenpuolikkaan sisko, joka kasvattaa kelpieitä (ja ammuja ja lampaita tietty siinä sivussa). Myös miehen äidin bordercolliet ovat olleet näyttämässä Vanillalle paimennuksen saloja. Tyttö eteni joululomalla reilun parin viikon aikana huimasti. Kyllä se on näköjään niin eri asia päästä harjoittelemaan se 20 min päivässä kuin 2 tuntia kerran parissa viikossa. Alkuun Vanilla kävi kierroksilla, ei meinannut pysyä nahoissaan, ulisi kun ei päässyt tekemään ja oli muutenkin aivan onnesta sekaisin, kun näki valkoisia karvapalloja. Mutta jo toinen kerta aitauksessa, niin käskyt alkoi taas kaikua ihan kuuleviin korviin. Nyt se on mukavasti rauhoittunut ja hidastanut vauhtia ja ollaan saatu kivoja kuljetuksia ja lyhyitä hakukaaria tehtyä. Mutta koska tuonne lampaiden pariin ei niin kovin usein pääse, niin saa nähdä mennäänkö me sillä puolella mitenkään kovin vauhdikkaasti eteenpäin. Kunhan nyt aina vähän tehdään, kun on tilaisuus. Toki täällä olisi sellaisia kivoja pikkukisoja tarjolla paimennuksenkin saralla.. katsotaan sanoi lääkäri :)

No tietty näiden lisäksi Vanilla on saanu käydä patikkaretkillä, olla töissä mukana, päässyt purjehtimaan ja katselemaan maisemia niin San Franciscossa, Angel Islandilla kuin Martinezissa ja Beniciassakin. Nythän me myös meinataan muuttaa tuonne Beniciaan reilun viikon päästä! Aivan ihanaa! Se kaupunki on pieni, kaunis, ja niin idyllinen. Bay aluetta parhaimmillaan! En mä täällä Vallejossa olis enää kovin pitkään kestänytkään olla. Ja koiria ajatellen siinä lähellä on koko alueen parhaat lenkkimaastot, vihreine kukkuloineen (ja hyvin vähän ihmisiä, jee!) ja muutenkin koiraystävällinen paikka. Pääsee Vanilla juoksemaan vapaana. Vanilla kyllä on valittanu, että mulla ei nykysin oo tarpeeks aikaa rapsutella sitä iltasin, kun oon touhunnu kaikenmaailman häävalmistelujen kimpussa ja töissäkin deadlinet painaa päälle. Toisaalta onneks on sitä tekemistä, ei pääse ainakaan tulemaan tylsää :).

Toivottavasti Suomen koirakavereilla menee hyvin ja nähdään sitten elokuussa, kun tulen Suomeen tuon miehen kanssa. Vanilla tosin taitaa sen reissun ajaksi jäädä hoitoon tänne Amerikanmaalle.. se ei varmaan tosin valita, pääsee nimittäin maalle, paimentamaan lampaita ja lehmiäkin ihmettelemään. Ehkä siitä tuleekin täysi Ranchikoira mun poissaollessa! Suomessa on sitten Dani odottamassa! Maltan tuskin odottaa! Kuvista päätellen herralla on ollut suorastaan kissanpäivät tässä viimeisten kuukausien aikana..

Nyt ihailemaan sadetta. Niin sadetta. Täällä oli viime yönä oikea ukkosmyrsky, aivan ihanan kiehtova tästä veneestä käsin kokea. Kaikki puut on myös kukassa ja kevät kelit on selkeesti tulossa. Ihanaa, pian on jo kesä!