March 14, 2010

Kohta kohta..

Sunnuntai 14.3.2010

Reissun odotusta siis ilmassa. Enää neljä päivää ja sitten saan lennellä Kalifornian aurinkoon. IHANAA! Vaikka varmasti päivät menee maa-analyysejä tehdessä, vaan ehkä siinä jokusen minireissunkin ehtii sekaan heittää. Tänään olikin sitten vikat agilitytreenit ja päivän aiheena oli "kuinka koulutan miehestäni tunnissa agilitymaestron". Noh, ehkä me ei ihan sille tasolle vielä päästy, mutta täytyy myöntää, että hyvältä kaksikon meno näytti. On mulla hieno koira, kun osaa lukee noin hyvin vierasta ohjaajaa. Tai sitten mies vaan sattuu olemaan luonnonlahjakkuus, jolla on parempi ote hommiin, kun mulla useamman vuoden treenaamisen jälkeen. Niin masentava ajatus, että olen päättänyt, että kyseessä täytyy olla Vanillan loistava sopeutuminen.

Ja kyllä mammakin onneksi pääsi treenaamaan, ettei vallan unohtunu. Meni sen verran hyvin (kyllä ne kontaktit on NIIN hienot, kun kaikki toimii), että kai tässä voi hyvillä mielin nyt pitää sen..hmm..7 viikon tauon. Aika pitkältä se kyllä tuntuu, kun intoa treenaamiseen olisi tällä hetkellä vaikka muille jakaa. Toisaalta oon yrittäny selittää itselleni, että se varmaan tekee koiralle vaan hyvää, kun on vähän taukoa. Itselle se erossa oleminen on ehkä huomattavasti hankalampaa. Mun täytyy siellä Jenkeissä yrittää ulkona vähän pyörähdellä ohjausliikkeitä tehden. Ja lisäksi mukaan tulee tietysti runsaasti kirjallisuutta. Eli kun tulen takaisin, pitäisi olla valmiit treenisuunnitelmat lajiin kuin lajiin. Aloittaen tokosta ja päätyen hakuun. Sillä välin toivon, että mies ei ole tässä parissa viikossa saanut Vanillasta itselleen niin hyvää agilitykoiraa, että se ei enää luovuta sitä mulle takaisin...

March 7, 2010

Pettymys

Sunnuntai 7.3.2010.

Nyt on sitten Vanilla ultrattu. Valittettavasti tuomisena on vain suuri pettymys, kun ei pieniä pentuja näkynyt. Vaikea sanoa, mikä meni vikaan. Vanilla kuitenkin ultrataan ensi viikolla varmuuden vuoksi vielä uudelleen, ettei tule mitään yllätyksiä. Nyt täytynee suunnata katse loppukesään. Seuraavista juoksuista varmasti yritetään uudestaan. Vajaa pari viikkoa keskitytään vielä treenailemaan ja sitten mamma lähtee reissuun. Koirat saavat olla kotona miehen hellässä huomassa. Ja ehkäpä Vanilla pääsee hyvän ystävän kanssa reissun aikana vähän kisailemaan agilityä :) Varmasti tekisi neidille hyvää.

Ultrauksen jälkeen treeni-into palasi aika nopeasti. Eilen käytiinkin jo heittämässä 4 km vetohiihtolenkki kaverin kanssa. Ja kyllä muuten vetää hyvin, kun edellä vähän vedätetään. Kiitos siis Marialle taasen :) Muiden koirien ohitukset sujui myös yllättävän hyvin, vaikka oli sunnuntaihiihtäjääkin seassa. Vanilla ei kuitenkaan rähinöistä paljoa välittänyt, vaan hidastamatta juoksi ohi. Häntä kaaressa kylläkin. Tosin mun kunto ei kyllä tommosta menoa kestä. Aivan järkyttävää kuinka rapakuntonen sitä voi ihminen olla...Tän päivän agilityt sentään meni ohjaajan juoksemisen suhteen paremmin. Keskityttiin taas meidän lempiaiheeseen eli kontakteihin. Kyllä ne sieltä taitaa pikkuhiljaa tulla. Toinen lempilapsi on tietysti kepit. Ohjattuna menee hienosti, mutta itsenäisesti suorittaminen on vielä aika lapsenkengissä. Ohjurit ois kova sana. Katsotaan jos sellaiset jossain vaiheessa saatais. Seuraavia treenejä odotellessa siis.

March 1, 2010

Agilityä ja odotusta

Eilen päästiin vihdoin viimein taas treenaamaan agilityä. Kohta sekin tosin varmaan täytyy jättää tauolle, kun Vanillan raskaus etenee. Ehkäpä jo ensi viikolla varmistutaan siitä, onko pentuja tulossa, jos ultra saadaan järjestymään. Olisihan se ennen reissuun lähtöä mahtavaa tietää, onko astutus onnistunut. Itse ainakin olen ihan äärettömän kärsimätön asian suhteen, vaikka kaikki merkit onnistumisesta onkin ilmassa, vaan entä jos se on sittenkin pelkkä valeraskaus? On tää odottaminen vaan ihan kamalaa :). Mutta on se silti niin outo ajatus, minun pikku-vanillalla jo omia pentuja!

Agilityssä keskityttiin harjoittelemaan ohjausta (mahdollisimman pienellä määrällä käskyjä) sekä keppien itsenäistä hakemista ja suorittamista sekä puomin kontaktia. Kyllä se hyvä kontaktien otto oli eilen aika hakusessa, pitää vaan kertakaikkiaan tehdä selväksi, että sieltä EI lähdetä mihinkään ilman lupaa. Lisäksi olen päättänyt, että lähdössä koira jää nykyisin maahan, se on Vanillalle kuitenkin paljon luontaisempi asento odottaa kuin istuminen. Ja kyllä se huomattavasti paremmin niin pysyykin. Ei mitään tärinöitä. Onnistuneet treenit kuitenkin takana ja molemmille jäi varmasti hyvä mieli.

Dani voi taas kaikeksi onneksi hyvin. Kyllä se melko huonoksi tuossa välissä ehti. Eikä syykään ihan täysin selvinnyt, että oliko itse hoidoista johtuvaa vaiko joku bakteeri, antibiottikuurin se kuitenkin sai. Kyllä se niin on, että jos ne on ne hoidot, mitkä tuommoiseen kuntoon sen pistää niin sitä alkaa kovasti miettiä, miksi koko touhuun edes ryhtyi. Että saako koira siinä hommassa mitään. Mutta hoitokertoja ei enää ole kovin montaa ja syöpä on saatu kuriin, joten olisiko tuo yksi huonompi hetki sitten kuitenkin ihan hyväksyttävissä? Noh, ainakin itse koen, että nyt on ainakin itse yrittänyt kaikkensa ja ehkä siitä jää lopulta parempi mieli kuin jos ei olisi yrittänyt ollenkaan.