March 1, 2010

Agilityä ja odotusta

Eilen päästiin vihdoin viimein taas treenaamaan agilityä. Kohta sekin tosin varmaan täytyy jättää tauolle, kun Vanillan raskaus etenee. Ehkäpä jo ensi viikolla varmistutaan siitä, onko pentuja tulossa, jos ultra saadaan järjestymään. Olisihan se ennen reissuun lähtöä mahtavaa tietää, onko astutus onnistunut. Itse ainakin olen ihan äärettömän kärsimätön asian suhteen, vaikka kaikki merkit onnistumisesta onkin ilmassa, vaan entä jos se on sittenkin pelkkä valeraskaus? On tää odottaminen vaan ihan kamalaa :). Mutta on se silti niin outo ajatus, minun pikku-vanillalla jo omia pentuja!

Agilityssä keskityttiin harjoittelemaan ohjausta (mahdollisimman pienellä määrällä käskyjä) sekä keppien itsenäistä hakemista ja suorittamista sekä puomin kontaktia. Kyllä se hyvä kontaktien otto oli eilen aika hakusessa, pitää vaan kertakaikkiaan tehdä selväksi, että sieltä EI lähdetä mihinkään ilman lupaa. Lisäksi olen päättänyt, että lähdössä koira jää nykyisin maahan, se on Vanillalle kuitenkin paljon luontaisempi asento odottaa kuin istuminen. Ja kyllä se huomattavasti paremmin niin pysyykin. Ei mitään tärinöitä. Onnistuneet treenit kuitenkin takana ja molemmille jäi varmasti hyvä mieli.

Dani voi taas kaikeksi onneksi hyvin. Kyllä se melko huonoksi tuossa välissä ehti. Eikä syykään ihan täysin selvinnyt, että oliko itse hoidoista johtuvaa vaiko joku bakteeri, antibiottikuurin se kuitenkin sai. Kyllä se niin on, että jos ne on ne hoidot, mitkä tuommoiseen kuntoon sen pistää niin sitä alkaa kovasti miettiä, miksi koko touhuun edes ryhtyi. Että saako koira siinä hommassa mitään. Mutta hoitokertoja ei enää ole kovin montaa ja syöpä on saatu kuriin, joten olisiko tuo yksi huonompi hetki sitten kuitenkin ihan hyväksyttävissä? Noh, ainakin itse koen, että nyt on ainakin itse yrittänyt kaikkensa ja ehkä siitä jää lopulta parempi mieli kuin jos ei olisi yrittänyt ollenkaan.

No comments:

Post a Comment