December 8, 2010

Valkea joulu?

8.12.2010

Alkaa joulu lähestyä, Vanillakin sai ensimmäisen joululahjansa paketissa Suomesta. Kiitos! Täällä joulun tunnelmaa on kyllä ollut melko vaikea saavuttaa, on vielä vihreää, tosin osa puista on kauniissa syksyisissä väreissä punaisen ja oranssin kirjavina. Talven sateetkin on alkaneet. Tänään on satanut kaatamalla vettä koko päivän. Melkein voisi sanoa, että on ikävä Suomen valkoista, lumista talvea. Kuulin, että kinoksia on riittänyt sillä suunnalla.. Meidän ensi viikonlopusta on taas tulossa melko kesäinen, 18 astetta lämmintä ja auringon paistetta. Sikäli kun lupaukset pitää paikkansa. Toivon, että pitää.

Sen verran on joulu kuitenkin kolkuttanut ovella, että paketit Suomeen ja Sveitsiin on lähetetty. Samoin pari hassua korttia. Kyllä muuten oli iso työ siinäkin.. Toivottavasti edes löytävät tiensä perille. Niin. Ja veneeseen on asennettu jouluvalot :) Ne on tietty kaikissa mahdollisissa kirjavissa väreissä, en vieläkään ole osannut päättää tykkäänkö niistä vai en. Siis valoista kyllä tykkään yleisesti, mutta miten olis vaan sellaset perinteiset keltaset valot ilman kaikenmaailman räikeitä sirkusvärejä? Noh, tässä maassa tietysti yleisesti ottaen menee niin, että mitä enemmän valoja ja mitä räikeempiä niin sitä parempi..

Vanillan kiitospäivän juhlinta sujui mielenkiintoisissa merkeissä lähellä San Diegoa, Oceansidessa. Tavattin paljon uusia haukkuja ja myös pieniä lapsia. Vanilla joutui myös kokemaan sitä oikeaa "koiranelämää" eli sisälle ei juurikaan päässyt, vaan päivät ulkona ja yöt autotallissa isossa koiralaumassa. Ja täkäläiset autotallit ei muuten myöskään ole mitenkään kovin pieniä.. Kaikenkaikkiaan Vanillalle erinomainen ja opettava kokemus. Oon niin iloinen, että kaikki sujui hyvin, eikä tarvinnut miettiä. Todella ylpeä olen pienestä hauvasta. Lapsiahan Vanilla ei nimittäin ole juurikaan tavannut, ainakaan siis näin lähietäisyydellä, ja kiitospäivän kokemukset siitä, että kolmevuotias villiviikari syöttää toisella kädellä ruokaa ja tarraa toisella kädellä korvasta samaan aikaan, on varmasti Vanillalle kullanarvoista.

Meidän elämä Vanillan kanssa onkin nykyisin ollut pääasiassa uuden opettelemista. Se on kumma, että koira, jonka katsoo olevan sosiaalinen ja helppo pitää mukana, saattaakin yllättäen olla jotain ihan muuta, kun astutaan uuteen maailmaan, jossa meitä ympäröi yli 9 miljoonaa ihmistä, vapaana ei pääse juoksemaan läheskään päivittäin ja elämä on paljolti autossa odottamista tai veneessä odottamista tai toimistossa odottamista, riippuen siitä, että onko neiti päässyt töihin mukaan vai ei. Mutta lähestulkoon joka päivä minua on odottanut iloinen yllätys siitä, kuinka hienosti Vanilla suvaitsee kaikki oudot asiat. Erilaiset ihmiset, skeittilaudat, räkyttävät koirat.. Täytyy sanoa, että meidän pienestä maalaiskoirasta on tullut ihan kelpo citykoira melkoisen lyhyessä ajassa. En olis uskonu miten sopeutuvaisia nuo otukset on kun oikeesti pitää olla. Nyt vaan odotellaan niitä viikonlopun telttaretkiä vuorille ja purjehdusreissuja saarille, että saa koirat juosta. Tosin onhan täällä muutama hieno paikka löytynyt, aina vaan pienen automatkan takaa. Eniten tuskaa on kuitenkin ehkä tuottanut sekä omistajalle että koiralle se tosiasia, ettei meidän uudessa perheessä saa koirat nukkua sängyssä! Noh, ehkä siitä on vähän joustettu puolin ja toisin ja Vanillalle on rakennettu oma pieni pesä sängyn jalkopäähän.. josta voin aina välillä kaapata pienen karvapallon kainaloon!

Ollaan saatu meidän tokotreenejäkin taas eteenpäin. Ruutu on hyvällä mallilla, kaukokäskyt menee nyt jo hienosti, eikä koira edistä enää yhtään. Seuraamisen käännöksen on saanu vauhtia ja luoksetulot pysähdyksineen alkaa olla mukavan näyttäviä. Mistähän sitä sitten löytäis semmoset sopivat kisat tältä mantereelta..? Vanillan synttäritkin on nyt sitten vietetty. Neiti on 4-vuotias! Järkyttävää kuinka nopeasti aika menee, se oli niin pieni vielä niin vähän aikaa sitten.. Myöhäiset onnittelut vielä kaikille sisaruksille!

Me jäädään nyt Vanillan kanssa odottamaan sitä meidän valkeaa joulua, joka odottaa koillis-Oregonin vuorilla. Tosin Vanilla varmasti odottaa enemmän niiden kahden bordercollien tapaamista kuin lunta...

Tässä vielä muutama kuva mustavalkoisesta seilorista:



November 15, 2010

Angel Island ja hyviä uutisia!

15.11.2010 Maanantai

Mahtava viikonloppu Angel Islandilla takana! Erityisesti tämän hihnan toisen pään mielestä, mutta eiköhän se koirakin nauttinut olostaan. Purjehdittiin paikalle lauantaina ja käytiin Vanillan ja Ginin kanssa testaamassa paikallinen ranta heti perille päästyä. Vanilla ei ihan vielä ole tainnut päästä itse purjehduksen makuun, vaikka paranikin koko ajan matkan edetessä. Vielä isot aallot vähän jännittää.

Sunnuntaina olikin sitten aamupäivällä suuren suuri koitos, kun piti jäädä veneelle odottamaan, kun me ihmiset lähdimme patikoimaan. Saarelle kun ei oikeastaan saisi viedä koiria, luonnonpuisto kun on. Hirveä valitushan asiasta toki nousi, Vanilla on ollut todella läheisriippuvainen muuton jälkeen. Toivottavasti tilanne palautuu normaaliksi mahdollisimman pian, muuten taitaa olla edessä korvatulppien hankinta, sekä itselle että kaikille naapureille! Noh eihän me oltu poissa kuin pari tuntia, jonka jälkeen otimme dinghyn (pieni vene, joka kulkee purjeveneen perässä, jolla sitten pääsee rantaan) ja lähdimme "saaren ympäri" -kierrokselle. Mukaan tietysti olutta, rantavaatteet ja tennispallo...että miten niin omituinen yhdistelmä? :) Kaikki osalliset pitää tietysti huomioida. Koirat nautti, voi että, kyllä riitti haisteltavaa ja ihmeteltävää kun kiidettiin veden yli kohti uusia seikkailuja. Ja rannalla olossahan mikään ei ole mahtavampaa kuin kuoppien kaivaminen, pallon noutaminen merestä ja kaikenmaailman levien kiskominen. Oli muuten pieni koira yltäpäältä hiekassa ja kaulaan unohtunut kaulapanta aika nuhjaantuneen oloinen päivän päätteeksi. Ei tuo merivesi taida tehdä kovin hyvää nahkapannalle. Voi olla, että on eläinkaupassa käynti edessä. Täytyy sanoa, että yleisesti ottaen oon todella tyytyväinen Vanillan kehitykseen "meri"koirana, se osaa jo kulkea niin hienosti vaikeissa paikoissa ja olosuhteissa eikä tunnu pelkäävän mitään, mitä nyt vähän jänskättää aina välillä uusia juttuja alkuun. On niin paljon kaikenlaisia kovia ääniä, liukkaita pintoja, isoja pudotuksia ja hyppyjä ja keikuttamista. Hyvä tasapaino on kyllä valttia.

Muutenkin on mennyt hyvin, purjehdus takaisinpäin sujui pieneltä jo oikein hyvin, ei jännittänyt enää aaltoja, vaan tasapainoili ja ihasteli maisemia. Niin minä ainakin tulkitsin. Oireita sydänmatolääkityksestä ei tullut ja leptospiroosin vahvitus otetiin viime maanantaina. Pientä ontumista sillä oli pari päivää takaperin, mutta viikonloppuna siitä ei ollut tietoakaan. Ehkäpä Vanilla vaan oli venäyttänyt jalkansa tai se oli lyönyt sen johonkin. Tiedä noista sitten. Jotenkin noi ontumiset vaan aina pistää niin herkästi silmään, kun Danin kanssa sitä sai aina varoa niin paljon. Mutta hyvä tietty pistää merkille niin jos nyt jotain jatkoa seuraa.

Ja sitten niihin hyviin uutisiin. Nimittäin Dani-uutisiin! Dani kävi vähän aikaa takaperin eläinlääkärillä ja sai terveen paperit. Syöpä ei ainakaan vielä ole uusinut. Imusolmukkeet on normaalit ja veriarvot erinomaiset. Hieman oli ylipainoa, että nyt jos sitten pienelle laihdutuskuurille (ikuisuusprojekti veikkaisin :)). Tosin ei 18 kg vielä ihan hirveästi ole, Danilla vaan sen nivelrikon takia parempi ettei turhaan tule ylimääräistä. Sain viikonlopun aikana myös sähköpostia Suomesta Daniin liittyen ja olipa ihana kuulla, että kaikki sujuu hyvin ja poika voi erinomaisesti. Kuulemma on oikeen leikkisä ja hyvä ruokahalu, ei uskoisi, että 11- vuotta lähestyy ja takana on syöpähoidot ja vaikka mitkä. Jatan pieni kullanmuru <3, niin ikävä on välillä, että pahaa tekee. Onneksi tieto siitä, että Danilla on kaikki hyvin helpottaa.

Tälläkin viikolla on uusi seikkailu edessä pienellä koiralla, kun pääsee tutustumaan San Diegon ihmeelliseen maailmaan...

October 21, 2010

Kaverini Gin, my friend Gin

21.10.2010 Thursday

To make everything easier now that I have a keyboard that's missing the right alphabets, I'm gonna write this once in English. Or as long as it takes to get my new computer. The work computer I had with me here decided to be at the end of it's road.. Good thing to concentrate on blogging for a while and forget about work and stress ;).

Vanilla has been doing really well. I can't even begin to tell you guys how proud I am of that little dog right now. And as you can see from the title, she has made a new friend. A really good one. The first days went well but obviously you can never tell at the beginning how everything goes when more time passes by.. Now these two are really starting to feel comfortable around each other. Vanilla follows Gin basically everywhere and mimics everything possible. They have started to play together.. really play, and that's something Vanilla doesn't do with every dog she meets. The thing both of them enjoy the most seems to be pulling the rope. And oh my, Vanilla totally kicks ass with that! She has perfect tactics and even though Gin is bigger, heavier and won't give up, Vanilla just pulls her around. They can do it for ages and if I didn't know any better I'd say Vanilla's legs are shaking afterwards. She's so wiped out after that.

It has been wonderful to follow how she acts around the new dog. Yesterday evening she was "punching" Gin with her paws, like she did with her sister before. And that was something that usually only happened with Bea (I miss Bea SO much btw!). And when we were coming back from Sierra Buttes (a mountain quite close to Lake Tahoe at the Sierra's) last weekend, Vanilla was sleeping happily her head on Gins back. Like they've known eachother forever. During the walks Vanilla can even go under Gins belly once in a while to get better access to certain smells.. it's been so amazing to watch them. Gin is such a good dog, I can see why Vanilla decided to trust her from day one. And Gin seems to enjoy company as well.. I'm pretty sure if we would just let them play and bark as much as they'd like, they would do that a lot more than right now. But we do need to think of our neighbours.. and the docks are probably not the best place to run and play anyways unless they feel like taking a cool bath. Which Vanilla actually probably wouldn't even mind. But let's not tell her that option quite yet... Mommy doesn't have to worry so much that way ;).

We also met our local vet on Monday. Vanilla got a leptospirosis vaccine and preventive medication for heart worm. How many new diseases when you move away from safe Finland ... Anyway, I had a problem for a few days since the heart worm medicine includes invermectin which it not recommended to any collie-breeds, at least not in Finland, I don't know the policies of other countries that well. And ivermectin has been shown to have deadly impacts on susceptible individuals with doses over 16 times greater than recommended. A few years ago researchers located the gene that causes that susceptibility to that group of chemicals (ivermectin being only one of those) and they have also made studies with Border Collies to see how big of a problem it could be in the breed. So far, in UC Davis only, they have tested over 300 Border Collies and none of them have the gene that might cause these dogs to overreact to that medicine. In a study done in Germany they found one individual out of several hundred tested dogs carrying that gene. The heart worm medication is commonly used in this area since the risk of getting the parasite seems to be greater than the slight possibility of getting side-effects from the preventive medicine. Heart worm really is a nasty one and hard to get rid of. I haven't given Vanilla the medicine yet but I'm probably giving it to her tonight. So let's all hope that everything goes well! Anyway, I think the odds of any symptoms are pretty low; even if Vanilla had the gene, she would have to take a huge overdose to get any bad side-effects. Still I kind of feel that this is one of those battles between the two evils.

All in all, heart worm troubles aside, everything is going great and both Vanilla and me are enjoying the almost summery weather (compared to Finland at least), AND I found a really good dog training club nearby. Now I only need to get in touch with them and hopefully we'll be flying through the agility course soon enough!

October 11, 2010

California!

11.10.2010 Maanantai

Ensiksi pahoittelut kirjainten puutteesta, lainakoneella hetkinen, ennenkuin oma on taas kaytossa. Ettei tehda asioita liian helpoksi kirjoittajalle eika lukijoille. Ja Vanillahan on varmaan jo sita mielta, etta mamma vois muutenkin jo vaihtaa kielta, tai pitaytya yhdessa, eika puhua sekasin kaikkia mahdollisia niin ettei kukaan varmasti tajua yhtaan mitaan, koira sen enempaa kuin ihmisetkaan.

Vanillan lentomatka Jenkkeihin meni odotettua paremmin, lievaa panikointia oli ilmassa etenkin omistajalla ennen matkaa. Mutta ehjana tuli koira perille, ei ollut tehnyt tarpeitaan eika mitaan, vaikka boxissa joutuikin viettamaan aikamoisen pitkan ajan. Luultavasti lahemmas sen 12 tuntia. Tosin mehan kylla matkustettiin vaan New Yorkiin asti, josta sitten "pieni" roadtrippi lansirannikolle. Vanilla kylla selvasti nautti enemman tuosta autoilusta.. Paperiasiat meni yllattavan sujuvasti ja nopeasti kentalla, ja meilta kysyttiin lahinna rabiesrokotuspapereita ja terveystodistusta, josta jatkoimme matkaa hotellille ja ensimmaiselle lenkille. Ensikokemus vieraasta maasta Vanillan sanoin: "Kummallisia naa ihmiset, erivarisiakin, ne taytyy varmaan haukkua pystyyn. Jep. Pysyvat selvasti kauemapana. Outoo et toi mamma ottaa pulttia noin paljon, niissa on ehdottomasti oltava jotain vikaa. Ai katos.. kuollu hiiri. JUST sopiva alkupala pitkan lentomatkan jalkeen. Ehtikin jo vahan hiukoo. Hmm, pehmeita tyynyja sangylla, haiseekin oudoilta, ne taytyy epailematta tyontaa lattialle ja sen jalkeen alistaa".

Noh, kaikenkaikkiaan sopeutuminen on kylla ollut mielettoman nopeaa. Jotenkin koko koira on vaan ollut innoissaan kaikesta uudesta ja ihmeellisesta ja hajuja on miljoonia. Laitan myohemmin kuvia meidan pikkutytosta Yellowstonesta. Ei olekaan jokainen pikku bordercollie nahnyt Old Faithfulin purkausta. Hienoa katseltavaa. Viikon tuo meidan ajomatka suunnilleen kesti, ja jokainen paiva oli kylla oma seikkailunsa. Aamuisin Vanilla odotti jo viiden kuuden aikaan lahtoa, se suorastaan rakasti sita autoilua! Ruokakin piti syoda vasta autossa, kun aamulla ei hotellihuoneessa enaa malttanut, tokihan sita piti paasta ajoissa matkaan. Tosin taytyy myontaa et se on nyt ehka saanu osansa lellimisesta, ruokakin on vaihdellut aika lailla hunajabarbequekanasta ribseihin.

Perilla odottikin sitten taysi laidallinen ihan uusia juttuja. Kotiutuminen purjeveneeseen on sujunut lahes taysin ongelmitta. Siella odotti myos uusi kaveri, Gin nimeltaan, puoliksi Akita puoliksi labradori. Gin onkin nayttanyt Vanillalle paikkoja ja opettanut kaikenlaista, kuten miten veneeseen paasee, kuinka menna tikkaita ylos ja alas ja kuinka satamassa tulee kayttaytya. Vanillakin on opettanut jotain.. kuinka leikkia aanekkaasti ja kuinka paimentaa lintuja.. ;). Noh, hyvin tulevat toimeen. Ensimmainen purjehdusreissukin on takana, ja siitakin tuo tytto naytti nauttivan, Jatan pieni laivakoira.

September 22, 2010

Muutosten aika

23. syyskuuta 2010

Pitkä tauko kirjoittelussa takana. Viimeinen puoli vuotta on mennyt huminalla, ei oikein edes ymmärrä, miten siinä niin pääsi käymään. Vanillan pentuasiat on olleet odottavassa tilassa, ja nyt todella kävi niin, että emännän työuran edistäminen.. tai mikä lie, on mennyt edelle kaikesta. Vanillalle ei näillä näkymin siis suunnitella pentuja. Kuviot on menneet siihen suuntaan, että meidän pikkutytöstä tulee maailmanmatkaaja, sillä Kalifornian tuulet odottavat meitä jo viikon kuluttua :) Vuoden pesti siis siellä. Harrastustoimintaa agilityn, pelastuskoiratoiminnan ja paimennuksen merkeissä kuitenkin tiedossa myös siellä meren toisella puolen. Saadaan varmasti uutta ja kallisarvoista kokemusta. Saa nyt nähdä miten meidän käy. Lisäksi pieni koira tulee pääsemään purjehdusretkille ja telttailemaan kalliovuorille (ja me toivomme, että sudet ja karhut pysyvät loitolla).

Matkan suunnittelussa itsessäänkin on ollut kyllä jo tekemistä, että saa kaikki paperit kuntoon ja lennot järjestettyä. Toivon todella, että kaikki menee hyvin, välillä sitä jännittää oikeen urakalla tuotakin asiaa.. Meneekö lento hyvin, onko kuljetuskoppa tarpeeksi iso, onko kaikki paperit, päästäänkö maahan.. huolehaiheita riittää. Varsinkin sellaiselle, joka tykkää niitä vatvoa yöstä toiseen :). Dani-palleron kohtalona onkin sitten jäädä Suomenmaalle.. tällä hetkellä poika on terve ja voi hyvin, syöpälääkitys tuotti keväällä tulosta ja nyt mennään päivä kerrallaan ja toivotaan, että syöpä ei uusisi. Hirveä ikävä kyllä tulee. Ja huonoa omaatuntoa olen potenut vuoroin koiran jättämisestä, vuoroin kaverusten erottamisesta ja milloin mistäkin.. Nyt olen yrittänyt olla ajattelematta asiaa liikoja ja keskittyä lähtöön. Toivon todella, että poika kestäisi vielä ensi kesään, ettei tarvitsisi heittää hyvästejä tuolta meren takaa. Voi, kun asiat olis helpompia... Mutta Danille vaan on niin paljon parempi jäädä. Tuollainen muuttaminen maailman toiselle puolelle stressaisi vanhaa koiraa varmasti liikaa.

Tähän kesään on mahtunut kuitenkin paljon myös koiramaisia touhuja. Olemme käyneet koulutuksissa ja leireillä. Mukaan on mahtunut muun muassa Elina Jänesniemen agilitykoulutusta ja hakuleiri Maria Järvisen ohjauksessa. Pari agilitystarttiakin on tullut otettua. Jos vain tilanne olisi toinen ja jäisimme Suomeen olisi ensimmäinen hakukoe varmasti varattu nyt syksylle. Vanilla on ollut niin pätevä tyttö...Muuttopuuhat on kuitenkin verottaneet aikaa niin kovasti, että olen jättänyt kaiken kisaamisen kyllä ihan minimiin.

Nyt suuntaamme katseen tulevaan ja odotamme Vanillan kanssa innokkaasti uusia haasteita! Onneksi saa edes puolet perheestä mukaan! Yritän kirjoitella tänne kuulumisia aina silloin tällöin ja tietysti meidän matkasta.. Eli jos joku kaipaa neuvoja koiran kuljetuksesta Yhdysvaltoihin autan oikein mielelläni!

March 14, 2010

Kohta kohta..

Sunnuntai 14.3.2010

Reissun odotusta siis ilmassa. Enää neljä päivää ja sitten saan lennellä Kalifornian aurinkoon. IHANAA! Vaikka varmasti päivät menee maa-analyysejä tehdessä, vaan ehkä siinä jokusen minireissunkin ehtii sekaan heittää. Tänään olikin sitten vikat agilitytreenit ja päivän aiheena oli "kuinka koulutan miehestäni tunnissa agilitymaestron". Noh, ehkä me ei ihan sille tasolle vielä päästy, mutta täytyy myöntää, että hyvältä kaksikon meno näytti. On mulla hieno koira, kun osaa lukee noin hyvin vierasta ohjaajaa. Tai sitten mies vaan sattuu olemaan luonnonlahjakkuus, jolla on parempi ote hommiin, kun mulla useamman vuoden treenaamisen jälkeen. Niin masentava ajatus, että olen päättänyt, että kyseessä täytyy olla Vanillan loistava sopeutuminen.

Ja kyllä mammakin onneksi pääsi treenaamaan, ettei vallan unohtunu. Meni sen verran hyvin (kyllä ne kontaktit on NIIN hienot, kun kaikki toimii), että kai tässä voi hyvillä mielin nyt pitää sen..hmm..7 viikon tauon. Aika pitkältä se kyllä tuntuu, kun intoa treenaamiseen olisi tällä hetkellä vaikka muille jakaa. Toisaalta oon yrittäny selittää itselleni, että se varmaan tekee koiralle vaan hyvää, kun on vähän taukoa. Itselle se erossa oleminen on ehkä huomattavasti hankalampaa. Mun täytyy siellä Jenkeissä yrittää ulkona vähän pyörähdellä ohjausliikkeitä tehden. Ja lisäksi mukaan tulee tietysti runsaasti kirjallisuutta. Eli kun tulen takaisin, pitäisi olla valmiit treenisuunnitelmat lajiin kuin lajiin. Aloittaen tokosta ja päätyen hakuun. Sillä välin toivon, että mies ei ole tässä parissa viikossa saanut Vanillasta itselleen niin hyvää agilitykoiraa, että se ei enää luovuta sitä mulle takaisin...

March 7, 2010

Pettymys

Sunnuntai 7.3.2010.

Nyt on sitten Vanilla ultrattu. Valittettavasti tuomisena on vain suuri pettymys, kun ei pieniä pentuja näkynyt. Vaikea sanoa, mikä meni vikaan. Vanilla kuitenkin ultrataan ensi viikolla varmuuden vuoksi vielä uudelleen, ettei tule mitään yllätyksiä. Nyt täytynee suunnata katse loppukesään. Seuraavista juoksuista varmasti yritetään uudestaan. Vajaa pari viikkoa keskitytään vielä treenailemaan ja sitten mamma lähtee reissuun. Koirat saavat olla kotona miehen hellässä huomassa. Ja ehkäpä Vanilla pääsee hyvän ystävän kanssa reissun aikana vähän kisailemaan agilityä :) Varmasti tekisi neidille hyvää.

Ultrauksen jälkeen treeni-into palasi aika nopeasti. Eilen käytiinkin jo heittämässä 4 km vetohiihtolenkki kaverin kanssa. Ja kyllä muuten vetää hyvin, kun edellä vähän vedätetään. Kiitos siis Marialle taasen :) Muiden koirien ohitukset sujui myös yllättävän hyvin, vaikka oli sunnuntaihiihtäjääkin seassa. Vanilla ei kuitenkaan rähinöistä paljoa välittänyt, vaan hidastamatta juoksi ohi. Häntä kaaressa kylläkin. Tosin mun kunto ei kyllä tommosta menoa kestä. Aivan järkyttävää kuinka rapakuntonen sitä voi ihminen olla...Tän päivän agilityt sentään meni ohjaajan juoksemisen suhteen paremmin. Keskityttiin taas meidän lempiaiheeseen eli kontakteihin. Kyllä ne sieltä taitaa pikkuhiljaa tulla. Toinen lempilapsi on tietysti kepit. Ohjattuna menee hienosti, mutta itsenäisesti suorittaminen on vielä aika lapsenkengissä. Ohjurit ois kova sana. Katsotaan jos sellaiset jossain vaiheessa saatais. Seuraavia treenejä odotellessa siis.

March 1, 2010

Agilityä ja odotusta

Eilen päästiin vihdoin viimein taas treenaamaan agilityä. Kohta sekin tosin varmaan täytyy jättää tauolle, kun Vanillan raskaus etenee. Ehkäpä jo ensi viikolla varmistutaan siitä, onko pentuja tulossa, jos ultra saadaan järjestymään. Olisihan se ennen reissuun lähtöä mahtavaa tietää, onko astutus onnistunut. Itse ainakin olen ihan äärettömän kärsimätön asian suhteen, vaikka kaikki merkit onnistumisesta onkin ilmassa, vaan entä jos se on sittenkin pelkkä valeraskaus? On tää odottaminen vaan ihan kamalaa :). Mutta on se silti niin outo ajatus, minun pikku-vanillalla jo omia pentuja!

Agilityssä keskityttiin harjoittelemaan ohjausta (mahdollisimman pienellä määrällä käskyjä) sekä keppien itsenäistä hakemista ja suorittamista sekä puomin kontaktia. Kyllä se hyvä kontaktien otto oli eilen aika hakusessa, pitää vaan kertakaikkiaan tehdä selväksi, että sieltä EI lähdetä mihinkään ilman lupaa. Lisäksi olen päättänyt, että lähdössä koira jää nykyisin maahan, se on Vanillalle kuitenkin paljon luontaisempi asento odottaa kuin istuminen. Ja kyllä se huomattavasti paremmin niin pysyykin. Ei mitään tärinöitä. Onnistuneet treenit kuitenkin takana ja molemmille jäi varmasti hyvä mieli.

Dani voi taas kaikeksi onneksi hyvin. Kyllä se melko huonoksi tuossa välissä ehti. Eikä syykään ihan täysin selvinnyt, että oliko itse hoidoista johtuvaa vaiko joku bakteeri, antibiottikuurin se kuitenkin sai. Kyllä se niin on, että jos ne on ne hoidot, mitkä tuommoiseen kuntoon sen pistää niin sitä alkaa kovasti miettiä, miksi koko touhuun edes ryhtyi. Että saako koira siinä hommassa mitään. Mutta hoitokertoja ei enää ole kovin montaa ja syöpä on saatu kuriin, joten olisiko tuo yksi huonompi hetki sitten kuitenkin ihan hyväksyttävissä? Noh, ainakin itse koen, että nyt on ainakin itse yrittänyt kaikkensa ja ehkä siitä jää lopulta parempi mieli kuin jos ei olisi yrittänyt ollenkaan.

February 22, 2010

Voi tätä pakkasta..

Pakkanen paholainen koko ajan haittaa treenaamista. Agilitytreenit toisensa jälkeen on peruuntuneet liian kylmyyden takia. Ja silloinkin, kun olisi edes hieman lämpimämpää, niin osallistujia ei sittenkään riitä niin paljoa, että treenit pidettäisiin. Taitaa olla Anne Saviojan radanlukukurssi tammikuun viimeisenä viikonloppuna meidän viimeinen kosketus agilityn ihmeelliseen maailmaan. Oli muuten hyödyllinen kurssi. Nimenomaan ohjaajalle. Tuli niin paljon uusia juttuja, että menee varmaan seuraava puoli vuotta niitä opetellessa. Koira sai kuitenkin kehuja, vaikka ohjaaja ei niitä niin kovasti niittänytkään..Yllätys yllätys :).

Agilitytreenien puutteessa Vanilla on saanut sitten tokoilla. Ja käydä vetohiihtämässä aina, kun töiltäni ehdin eikä pakkanen ole liian kova. Viikonloppuna treenasimme pitkästä aikaa noutoja, ja se kyllä näkyi, että vähän on taukoa ollut. Noutokapula oli meinaan NIIN hieno juttu, että oli aivan valtavan vaikeaa istua sivulla kapulaa heitettäessä...Noh, onneksi sekin kuitenkin korjaantui muutaman toiston myötä. Tokon avoimen luokan liikkeet olisivat itseasiassa tällä hetkellä oikein hyvin paketissa, kun vaan joskus ehtisi kisoihin. Nyt on tuota odottelua, että odottaako Vanilla pentuja ja maaliskuun puolessa välissä itsellä tiedossa kuuden viikon työreissu Kalifornian aurinkoon (tai sinne pimeän laboratorion peränurkkaan). Että taitaa noi kisailemiset nyt jäädä odottamaan parempia aikoja. Ruututreeniä ollaan myös tehty ja se alkaa pikkuhiljaa sujua. Tällä hetkellä hieronnan alla olisi kaukot. Välillä tytön rutiini nousta maasta istumaan ei pidä ja se alkaa valua eteenpäin. Lisää treeniä siis. Seisomiset sujuu näistä ehdottomasti parhaiten. Tekisi kovasti mieli ottaa taas joku ihan uusi liike harjoittelun piiriin...

Danin kanssa ei mene tällä hetkellä ihan yhtä hyvin. Se oksenteli läpi viime yön. Pahoinvointilääkettä kehiin ja se saatiin onneksi loppumaan. Nyt vaan odotellaan, että ruokahalu palautuisi normaaliksi ja toivotaan, ettei kysymyksessä ollut mikään ruokamyrkytys tai muukaan antibiootteja vaativa vitsaus. Kyllä nuo syöpähoidot sen verran tuota vastustuskykyä heikentää ilman antibioottikuurejakin. Vanilla tosin ei ole oireillut mitään, että voihan se olla, että johtuu vaan hoidoista...?

February 19, 2010

Hoidot jatkuu

Eilinen päivä vietettiinkin taas kerran Helsingissä. Onneksi hoitokerrat ovat enää kolmen viikon välein niin ei tarvitse jatkuvasti ajella, tulee noita kilometrejä mittariin muutenkin ihan kiitettävästi! Tämänkertainen eläinlääkärireissu sujui selkeästi edellisiä paremmin, liekö nakkipaketilla mitään tekemistä asian kanssa...? Jokatapauksessa Dani oli paljon rennompi kuin aikaisemmin. Ehkä se on pikkuhiljaa jo tyytynyt kohtaloonsa, kun on viimeisten viikkojen aikana rampattu lääkärissä melkoisen tiheään. Ja kehuja tuli. On kuulemma niin kiltti koira, että harvoin törmää. Antaa tökkiä neulaakin jalkaan ihan kaikessa rauhassa. Se, mikä kuitenkin tärkeintä, niin mitään vakavia sivuvaikutuksia ei lääkitykset ole aiheuttaneet. Poika on taas tarkastettu päästä varpaisiin niin sydänultran kuin verikokeenkin merkeissä. Ja hoidot ovat tehonneet! Imusolmukkeet ovat palautuneet täysin normaalikokoisiksi. Ennuste on siis tällä hetkellä erittäin hyvä. Ajatella, että kun asia ensimmäisen kerran todettiin, annettiin elinaikaa noin 6 viikkoa...ilman hoitoja siis. Nyt se aika on jo melkein mennyt ja koira on iloinen ja tuntuu terveeltä!

Vanillakin pääsi mukaan muistelemaan citykoira-aikojaan. Täytyy kyllä sanoa, että aika helppo noiden kanssa on tuolla Helsingin vilskeessäkin olla. Ennen kotiinlähtöä poikettiin vielä siskon luona kylässä. Melkein näytti siltä, että koirat olisivat mieluummin jääneet sinne rapsuteltaviksi. Vaan ehkä se oma piha olisi ennenpitkää niitäkin houkutellut kerrostaloelämää enemmän. Jännä on kuitenkin huomata, kuinka kotonaan ne osaa sielläkin olla. Ei häiritse äänet eikä muutkaan kaupungin ihmeellisyydet.

Taas on kuitenkin myönnettävä, että kyllä oli ainakin mammasta niin ihanaa palata kotiin maaseudun rauhaan. Kyllä se niin stressaavaa on se elämä Helsingissä...

February 16, 2010

Tästä se lähtee :)

Pitkän pohdinnan ja pienen painostuksenkin jälkeen päätin vihdoin aloittaa kirjoittelun laumamme touhuista. Tähtinä näissä kertomuksissa toimivat bordercolliet Dani ja Vanilla.

Dani on jo 9-vuotias herrasmies, jonka kanssa on tällä hetkellä edessä melko vaikeat ajat, sillä vain muutama viikko takaperin pojalla todettiin lymfooma eli imusolmukesyöpä. Tauti ei kaikeksi onneksi ehtinyt vielä kovin pitkälle, minkä johdosta päädyimmekin yrittämään syöpähoitoja. Hoidot ovat tähän mennessä tehonneet hyvin ja sivuvaikutuksia ei ole juurikaan ollut. Hieman tuo nyt tuntuu karvaa pudottavan ja lääkärikäyntien jälkeen on hetken tavallista väsyneempi. Poitsu ei kaikeksi onneksi näytä tietävän tuon taivaallista vakavasta sairaudestaan, vaan syö hyvin, leikkii ja touhuaa pirteänä, kuten aina ennenkin. Suurena yllätyksenä tuo diagnoosi tuli meidän perheellekin, kun ainut merkki koko taudista oli turvonneet imusolmukkeet. Ikinä ei olisi uskonut...Ennuste on kuitenkin tällä hetkellä hyvä, joten ei muuta kuin päivä kerrallaan elellään.

Toisena tähtösenä onkin paimentyttö Vanilla. Vanilla on 3-vuotias energinen pikku pakkaus, jonka varalle on tietysti suuria suunnitelmia niin harrastuspuolella kuin muutenkin. Vanilla onkin arkemme ilopilleri. Koirillamme on kotisivut, jotka kertovat näistä kaveruksista enemmän. Tänne on tarkoitus kirjoitella jatkossakin yleisiä kuulumisia ja uutisia niin treeneistä, kisoista kuin mahdollisesti tuloillaan olevan pentueenkin vaiheista. Näistä aiheista myöhemmin lisää. Tervetuloa seuraamaan taas yhden koiraperheen arkea ja kotoisia kommelluksia.