Kohta kohta..

Sunnuntai 14.3.2010

Reissun odotusta siis ilmassa. Enää neljä päivää ja sitten saan lennellä Kalifornian aurinkoon. IHANAA! Vaikka varmasti päivät menee maa-analyysejä tehdessä, vaan ehkä siinä jokusen minireissunkin ehtii sekaan heittää. Tänään olikin sitten vikat agilitytreenit ja päivän aiheena oli "kuinka koulutan miehestäni tunnissa agilitymaestron". Noh, ehkä me ei ihan sille tasolle vielä päästy, mutta täytyy myöntää, että hyvältä kaksikon meno näytti. On mulla hieno koira, kun osaa lukee noin hyvin vierasta ohjaajaa. Tai sitten mies vaan sattuu olemaan luonnonlahjakkuus, jolla on parempi ote hommiin, kun mulla useamman vuoden treenaamisen jälkeen. Niin masentava ajatus, että olen päättänyt, että kyseessä täytyy olla Vanillan loistava sopeutuminen.

Ja kyllä mammakin onneksi pääsi treenaamaan, ettei vallan unohtunu. Meni sen verran hyvin (kyllä ne kontaktit on NIIN hienot, kun kaikki toimii), että kai tässä voi hyvillä mielin nyt pitää sen..hmm..7 viikon tauon. Aika pitkältä se kyllä tuntuu, kun intoa treenaamiseen olisi tällä hetkellä vaikka muille jakaa. Toisaalta oon yrittäny selittää itselleni, että se varmaan tekee koiralle vaan hyvää, kun on vähän taukoa. Itselle se erossa oleminen on ehkä huomattavasti hankalampaa. Mun täytyy siellä Jenkeissä yrittää ulkona vähän pyörähdellä ohjausliikkeitä tehden. Ja lisäksi mukaan tulee tietysti runsaasti kirjallisuutta. Eli kun tulen takaisin, pitäisi olla valmiit treenisuunnitelmat lajiin kuin lajiin. Aloittaen tokosta ja päätyen hakuun. Sillä välin toivon, että mies ei ole tässä parissa viikossa saanut Vanillasta itselleen niin hyvää agilitykoiraa, että se ei enää luovuta sitä mulle takaisin...