California!

11.10.2010 Maanantai

Ensiksi pahoittelut kirjainten puutteesta, lainakoneella hetkinen, ennenkuin oma on taas kaytossa. Ettei tehda asioita liian helpoksi kirjoittajalle eika lukijoille. Ja Vanillahan on varmaan jo sita mielta, etta mamma vois muutenkin jo vaihtaa kielta, tai pitaytya yhdessa, eika puhua sekasin kaikkia mahdollisia niin ettei kukaan varmasti tajua yhtaan mitaan, koira sen enempaa kuin ihmisetkaan.

Vanillan lentomatka Jenkkeihin meni odotettua paremmin, lievaa panikointia oli ilmassa etenkin omistajalla ennen matkaa. Mutta ehjana tuli koira perille, ei ollut tehnyt tarpeitaan eika mitaan, vaikka boxissa joutuikin viettamaan aikamoisen pitkan ajan. Luultavasti lahemmas sen 12 tuntia. Tosin mehan kylla matkustettiin vaan New Yorkiin asti, josta sitten "pieni" roadtrippi lansirannikolle. Vanilla kylla selvasti nautti enemman tuosta autoilusta.. Paperiasiat meni yllattavan sujuvasti ja nopeasti kentalla, ja meilta kysyttiin lahinna rabiesrokotuspapereita ja terveystodistusta, josta jatkoimme matkaa hotellille ja ensimmaiselle lenkille. Ensikokemus vieraasta maasta Vanillan sanoin: "Kummallisia naa ihmiset, erivarisiakin, ne taytyy varmaan haukkua pystyyn. Jep. Pysyvat selvasti kauemapana. Outoo et toi mamma ottaa pulttia noin paljon, niissa on ehdottomasti oltava jotain vikaa. Ai katos.. kuollu hiiri. JUST sopiva alkupala pitkan lentomatkan jalkeen. Ehtikin jo vahan hiukoo. Hmm, pehmeita tyynyja sangylla, haiseekin oudoilta, ne taytyy epailematta tyontaa lattialle ja sen jalkeen alistaa".

Noh, kaikenkaikkiaan sopeutuminen on kylla ollut mielettoman nopeaa. Jotenkin koko koira on vaan ollut innoissaan kaikesta uudesta ja ihmeellisesta ja hajuja on miljoonia. Laitan myohemmin kuvia meidan pikkutytosta Yellowstonesta. Ei olekaan jokainen pikku bordercollie nahnyt Old Faithfulin purkausta. Hienoa katseltavaa. Viikon tuo meidan ajomatka suunnilleen kesti, ja jokainen paiva oli kylla oma seikkailunsa. Aamuisin Vanilla odotti jo viiden kuuden aikaan lahtoa, se suorastaan rakasti sita autoilua! Ruokakin piti syoda vasta autossa, kun aamulla ei hotellihuoneessa enaa malttanut, tokihan sita piti paasta ajoissa matkaan. Tosin taytyy myontaa et se on nyt ehka saanu osansa lellimisesta, ruokakin on vaihdellut aika lailla hunajabarbequekanasta ribseihin.

Perilla odottikin sitten taysi laidallinen ihan uusia juttuja. Kotiutuminen purjeveneeseen on sujunut lahes taysin ongelmitta. Siella odotti myos uusi kaveri, Gin nimeltaan, puoliksi Akita puoliksi labradori. Gin onkin nayttanyt Vanillalle paikkoja ja opettanut kaikenlaista, kuten miten veneeseen paasee, kuinka menna tikkaita ylos ja alas ja kuinka satamassa tulee kayttaytya. Vanillakin on opettanut jotain.. kuinka leikkia aanekkaasti ja kuinka paimentaa lintuja.. ;). Noh, hyvin tulevat toimeen. Ensimmainen purjehdusreissukin on takana, ja siitakin tuo tytto naytti nauttivan, Jatan pieni laivakoira.