Muutosten aika

23. syyskuuta 2010

Pitkä tauko kirjoittelussa takana. Viimeinen puoli vuotta on mennyt huminalla, ei oikein edes ymmärrä, miten siinä niin pääsi käymään. Vanillan pentuasiat on olleet odottavassa tilassa, ja nyt todella kävi niin, että emännän työuran edistäminen.. tai mikä lie, on mennyt edelle kaikesta. Vanillalle ei näillä näkymin siis suunnitella pentuja. Kuviot on menneet siihen suuntaan, että meidän pikkutytöstä tulee maailmanmatkaaja, sillä Kalifornian tuulet odottavat meitä jo viikon kuluttua :) Vuoden pesti siis siellä. Harrastustoimintaa agilityn, pelastuskoiratoiminnan ja paimennuksen merkeissä kuitenkin tiedossa myös siellä meren toisella puolen. Saadaan varmasti uutta ja kallisarvoista kokemusta. Saa nyt nähdä miten meidän käy. Lisäksi pieni koira tulee pääsemään purjehdusretkille ja telttailemaan kalliovuorille (ja me toivomme, että sudet ja karhut pysyvät loitolla).

Matkan suunnittelussa itsessäänkin on ollut kyllä jo tekemistä, että saa kaikki paperit kuntoon ja lennot järjestettyä. Toivon todella, että kaikki menee hyvin, välillä sitä jännittää oikeen urakalla tuotakin asiaa.. Meneekö lento hyvin, onko kuljetuskoppa tarpeeksi iso, onko kaikki paperit, päästäänkö maahan.. huolehaiheita riittää. Varsinkin sellaiselle, joka tykkää niitä vatvoa yöstä toiseen :). Dani-palleron kohtalona onkin sitten jäädä Suomenmaalle.. tällä hetkellä poika on terve ja voi hyvin, syöpälääkitys tuotti keväällä tulosta ja nyt mennään päivä kerrallaan ja toivotaan, että syöpä ei uusisi. Hirveä ikävä kyllä tulee. Ja huonoa omaatuntoa olen potenut vuoroin koiran jättämisestä, vuoroin kaverusten erottamisesta ja milloin mistäkin.. Nyt olen yrittänyt olla ajattelematta asiaa liikoja ja keskittyä lähtöön. Toivon todella, että poika kestäisi vielä ensi kesään, ettei tarvitsisi heittää hyvästejä tuolta meren takaa. Voi, kun asiat olis helpompia... Mutta Danille vaan on niin paljon parempi jäädä. Tuollainen muuttaminen maailman toiselle puolelle stressaisi vanhaa koiraa varmasti liikaa.

Tähän kesään on mahtunut kuitenkin paljon myös koiramaisia touhuja. Olemme käyneet koulutuksissa ja leireillä. Mukaan on mahtunut muun muassa Elina Jänesniemen agilitykoulutusta ja hakuleiri Maria Järvisen ohjauksessa. Pari agilitystarttiakin on tullut otettua. Jos vain tilanne olisi toinen ja jäisimme Suomeen olisi ensimmäinen hakukoe varmasti varattu nyt syksylle. Vanilla on ollut niin pätevä tyttö...Muuttopuuhat on kuitenkin verottaneet aikaa niin kovasti, että olen jättänyt kaiken kisaamisen kyllä ihan minimiin.

Nyt suuntaamme katseen tulevaan ja odotamme Vanillan kanssa innokkaasti uusia haasteita! Onneksi saa edes puolet perheestä mukaan! Yritän kirjoitella tänne kuulumisia aina silloin tällöin ja tietysti meidän matkasta.. Eli jos joku kaipaa neuvoja koiran kuljetuksesta Yhdysvaltoihin autan oikein mielelläni!