Eilinen päivä vietettiinkin taas kerran Helsingissä. Onneksi hoitokerrat ovat enää kolmen viikon välein niin ei tarvitse jatkuvasti ajella, tulee noita kilometrejä mittariin muutenkin ihan kiitettävästi! Tämänkertainen eläinlääkärireissu sujui selkeästi edellisiä paremmin, liekö nakkipaketilla mitään tekemistä asian kanssa...? Jokatapauksessa Dani oli paljon rennompi kuin aikaisemmin. Ehkä se on pikkuhiljaa jo tyytynyt kohtaloonsa, kun on viimeisten viikkojen aikana rampattu lääkärissä melkoisen tiheään. Ja kehuja tuli. On kuulemma niin kiltti koira, että harvoin törmää. Antaa tökkiä neulaakin jalkaan ihan kaikessa rauhassa. Se, mikä kuitenkin tärkeintä, niin mitään vakavia sivuvaikutuksia ei lääkitykset ole aiheuttaneet. Poika on taas tarkastettu päästä varpaisiin niin sydänultran kuin verikokeenkin merkeissä. Ja hoidot ovat tehonneet! Imusolmukkeet ovat palautuneet täysin normaalikokoisiksi. Ennuste on siis tällä hetkellä erittäin hyvä. Ajatella, että kun asia ensimmäisen kerran todettiin, annettiin elinaikaa noin 6 viikkoa...ilman hoitoja siis. Nyt se aika on jo melkein mennyt ja koira on iloinen ja tuntuu terveeltä!
Vanillakin pääsi mukaan muistelemaan citykoira-aikojaan. Täytyy kyllä sanoa, että aika helppo noiden kanssa on tuolla Helsingin vilskeessäkin olla. Ennen kotiinlähtöä poikettiin vielä siskon luona kylässä. Melkein näytti siltä, että koirat olisivat mieluummin jääneet sinne rapsuteltaviksi. Vaan ehkä se oma piha olisi ennenpitkää niitäkin houkutellut kerrostaloelämää enemmän. Jännä on kuitenkin huomata, kuinka kotonaan ne osaa sielläkin olla. Ei häiritse äänet eikä muutkaan kaupungin ihmeellisyydet.
Taas on kuitenkin myönnettävä, että kyllä oli ainakin mammasta niin ihanaa palata kotiin maaseudun rauhaan. Kyllä se niin stressaavaa on se elämä Helsingissä...
No comments:
Post a Comment